heips

Pitkästä aikaa, vaikka eihän tätä kukaan luekaan ei sillä :D

Oon ollu enemmän ahmintaoksennuslinjalla viimeset pari kuukautta joten painonlasku on ollu helvetin hidasta, mutta kuitenkin laskua. Tällä hetkellä 54,5 mittarissa, ainaki jo 50-60 asteikon paremmalla puolella.

Viikon päästä saan lakin päähän ja siitä viikon päästä D:n serkun häät joten tiedän ettei ruualta säästytä. Mutta, en jaksa miettiä. Sen jälkeen ei sitten juhlia saati rahaa ookaan(paska palkka, ei opintotukee, vuokra miljoona €) joten nälkäkuurille joutuu vaikka ei edes haluais, mutta mähän haluan. 

Tajuan koko ajan paremmin ettei 49kg tuu oleen mitenkään tarpeeks, koska siihen on enää 5 kilon matka ja tiedän että enemmän otettavaa on vaikka missä. Ärsyttää myös se että koska ennen olin lievästi ylipainonen, on iho venyny ja nyt se roikkuu joka paikasta kun on laihtunu. Mutta sivuutan tän murheen sillä että sittenkun oon tarpeeks hoikka pystyn keskittyyn kiinteytymiseen enemmän. 

En tiiä miks tulin kirjottaan kun ei ollu mitään oikeeta asiaa.

heippataas

57,1 mittarissa, ei kyllä peilistä näytä siltä

oli muutama viikko sellasta holtitonta syömistä että ihme kun ei luvut pompanneet taivaisiin, pidin vielä taukoja vaa'asta ja se lisäs holtittomuutta. mutta nyt oon palannu takas jokapäiväisen vaakaan,jee. 

8 kiloo siis olis vielä tavotteena pudottaa ja sit kattoo tilannetta. tuntuu kyllä että 8 kiloo ei oo lähimainkaan riittävä jos ajattelee mun kehon kokoo, tässä on varmasti toiset 20 mikä putois ja ehkä sit oltais laihan puolella. mut joo, aika näyttää. 

oksentelu ollu aika samanlaista, ehkä 4-6 kertaa viikossa. huomaa kyllä että pelottavan helposti se jo lentää, et aattelin koittaa vähentää. vaikeeta vaa olla syömättä kaikkia maailman herkkuja. 

outoo että kohta kirjotukset on ohi, enää alle kolme viikkoo ja oon vapaa.

sain palkankin ekaa kertaa ja tuntuu että ihan liikaa rahaa syödä. täytyy koittaa tuhlata johonkin muuhun mutta kun vaatteitakaan ei viittis ostaa siinä toivossa että ne jää liian isoiks kun tän kokoseks ei oo aikomusta jäädä..

pieni hymy

aamulla vaaka näytti 58,5

en oo vielä oikein sisäistäny tätä vitosella alkavaa lukua, kun pidin viikon tauon vaa'asta kun en uskaltanu käydä kamalan pitsa ja suklaa mässäilyn takia. kehitin kuuden päivän dieetin, 3x mangopiltti ja 160g raejuustoo ja 2,5 l vettä. ja ei muuta päivän aikana. en lipsunu merkittävästi enkä oksentanu kertaakaan sen takia. mutta niin, kuudessa päivässä tolla syömisellä lähti 1,7 kiloo. eli ei 

paha :) tosin varmaan osa siitä nesteitä? vaikka oonkin juonu joka päivä 2,5 litraa vettä jo parin kuukauden ajan, että keho ei keräis nesteitä ja näin ollen painon putoominen ois nimenomaan massaa eikä vettä. 

päätin nyt pitää taas viikon taukoa vaa'asta ja koittaa mennä lähes tolla samalla ruokavaliolla taas, lisään kyllä proteiineja että lihakset säilyis ees jotenki.. 

kirjotukset stressaa ja lukuloma alko ja oon koittanu alusta asti tehä hommia ja jotenki en yhtää tiedä mistä pitäis alottaa. mutta joo, aattelin vaa suoda itselleni sen mielihyvän että kirjotan tänne edistyksestä ja saan laittaa ruksit tuonne sivupalkkiin :D

61.1

tää on edelleen hidasta kun nälkävuosi. kirjaimellisesti.

no mutta nyt ollaan jo niin lähellä 60 että pakko edes vähän iloita. ehkä 3 viikon päästä luku alkaa jo vitosella. eli siis nyt paino otsikon mukainen.

vuosipäivä D:n kanssa sunnuntaina ja se maksaa munkin panchovillan. en pääse pahemmin oksenteleen sitä, mutta toivotaan ettei se ahdistais kauheesti koska se on kuitenki tärkee päivä.

ostin D:lle kellon lahjaks johon on kaiverrettu meidän nimikirjaimet ja seurustelun aloituspäivämäärä. omaperästä joo. 

tänään kaupassa olin jo ostamassa oksennettavaks kasaa donitseja ja juustokinkkucroissanteja mutta päätin viimehetkellä(toisena kassajonossa) että otankin vanukasta joka on helpompi oksentaa ja tulee varmemmin kaikkineen päivineen ulos. oon ihan tyytyväinen siihen päätökseen koska oon niin huono oksentaan kiinteitä ruokia ja nyt kun tää paino on alkanu taas osottaan laskusuuntaa vähän hanakammin nii ois harmittanu jos oisin epäonnistunu tyhjennyksessä. 

jäätelön ja vanukkaan oksentamisen jälkeen on vaan jotenkin 5 kertaa kamalampi oksennuksen katku ilmassa kauan oksentamisen jälkeen ja mietin nyt kuumeisesti miten piilotan sen D:ltä joka tulee tunnin päästä kotiin. en uskalla pestä hampaita ettei kiille vaurioituis enempää. 

lukuloma ja kirjotukset lähestyy ja lisäks laskut kasaantuu tietysti kaikki samalle viikolle eräpäivineen ja oon todella kusessa niiden kaikkien kanssa. huoh ahdistus.

ootan niin paljon 20.3 jolloin viimenenki kirjotus on ohi.. mulle on ihan sama miten ne on menny kunhan pääsen läpi. en halua enää takasin. en voi uskoo että oon ollut tuolla 4 vuotta. 

viimeinkin on muuten alettu huomaamaan mun laihtuminen. 2 ja puol kuukautta ja 10kiloo lähteny, niin paljon siihen tarvittiin. monien kavereiden vanhemmat on huomannu ja muutamat koulussa, varmaan kaikki ei edes kehtaa sanoo vaikka huomaiskin. 

ehkä poltan vaan ketjussa tupakkaa niin tää haju hälvenee. vitun kylmä vaan koko ajan, ulkona ja sisällä.

etelän lehdet

heh, lueskelin noita vanhoja tekstejä, joita ei  nyt hirveesti edes oo, ja tajusin et kuulostan joltai monipersoonan omaavalta sekopäältä. mitenvoi kirjotustyyli muuttua niin monta kertaa yhen tekstin aikana? 

no mutta anygay, 62,0. ihan tuskasen hidasta ollut viimeset pari viikkoo. pelkään et keho on säästöliekillä ja ei aio päästää näistä ihroista millään. toivotaan että huomenna saatais jo 61-alkuinen luku. 

kaikki pitää itseään sekopäänä eikö? ajatellaan että "mä oon erilainen kun muut, oon ihan sekasin ja ajattelen outoja asioita" vaikka jos oon jotai oppinu elämäni aikana, niin kaikki on yhtä sekasin tai ei oikeestaan sekasin ollenkaan. omalla tavallaan.

kerron tän siks että ajattelin ite manata omaa sekopäisyyttäni kunnes tajusin etten oo sen erikoisempi kun muutkaan,

meillä oli kamala riita tyttöystävän kaa (jota kutsun tästä eteenpäin D:ksi) 

raivo on niin kummallisen elävä tunne joka tuntuu jollain tavalla hyvältä. se sykkii niin voimakkaasti jokasessa sormenpäässä ja se energia.. kyllähän te tunnette sen? teidän sisällä vähänkuin pallo tai möykky tai suonissa virtaava myrkky, joka on pakko päästää ulos tai tuntuu että räjähtää? huutaminen on ehkä yleisen ainesosa tässä reaktioyhtälössä. tavaroiden paiskominen, lyöminen, hakkaaminen, itku. ja sitten,voimattomuus, tyhjyys. ei  mitään, ei edes omaatuntoa.

ehkä siinä suhteessa mä olenkin sekopää. tunteettomuus. hirvittävän vahva osa mua. itsekkyys, pakkomielteinen vahvuuden ja ylivoimaisuuden osoittaminen muille. narsistisuus? ei, ei tää niin paha oo. 

D ei ymmärrä ja tajuun sen. miten se vois ymmärtää että haluan koskemisen tauolle tän koko projektin ajaks. ettei siitä vaan tuu mitään tällä hetkellä ja syy ei oo sen. 

etin pakonomasesti ulkoisia vikoja D:stä jotta tuntisin oloni paremmaks itseni kanssa. fucked up. 

mun ei kuuluis löytää yhtäkään vikaa rakastamani ihmisen vartalosta mutta mun on pakko ja keksin niitä vaikka omasta päästä jotta voisin hetken olla rauhassa omassani. 

en oo oksentanu muutamaan päivään. oon ehkä vähän säikähtäny tätä painon pysähtymistä ja oon mielummin ahmimatta. ja muutenkin oksentamisesta on tullut jotenkin vaikeeta, refleksiä ei tuu. 

plääh. kirjotuksetki kummittelee mielessä ja lintsasin tänäänki koulusta. 

elämän sekavuus ja läskien ihanuus. 

paitsi -4cm mahasta. ei muuta sitä että se on rantapallon kokone. 

failafterfail

hyihyi ei sitä satu usein mutta sitten kun sattuu se ahdistaa niin paljon

kaikkee ei saa alunperinkään ihan täysin oksennettua mutta sitten kun 99% ei suostu tuleen vaikka tekis mitä, tuntuu että paisuu heti metrejä kaikkiin ilmansuuntiin

oon yrittäny suhtautua ruokaan niin että ei yks kerta lihota mutta tuntuu että jotain jää vyötärölle aina

miksei vaan voi olla synnynnäisesti laiha?

miks pitää rakastaa ruokaa niin paljon?

miks pitää pystyä syömään aikuisen miehen annoksia ilman tuskaa?

mut on luotu lihavaks.

So I got edges that scratch
And sometimes I don't got a filter
But I'm so tired of eating

Stupidly think you had it under control

I know my actions, they may get confusing
But my unstable ways is my solution

tuntuu että haluis vaan viiltää vatsan auki ja kaivaa sieltä kaikki ulos ja ei ikinä syödä enää

uusi vuosi uudet luvut

käry kävi tyttöystävälle

humalainen riita päätyi puoleltani holtittomiin paljastuksiin

ruuasta ja mahahapoista ja pöntöistä

kaduttaa aivan perkeleesti että menin oleen niin typerä. elämä vaikeutuu entisestään ja se suru mitä aiheutin tolle oli ikävää katsoa. tietysti lupasin lopettaa

tietenkään en lopeta.

ajattelin harventaa tosin. 

62,6 aamupaino tänään

ihanan laskusuhdanteista elämää

siitä huolimatta että oon ryypännyt ja syönyt jopa mäkkiaterian jota en saanut millään ylös.

odotan niin paljon, että melkein sattuu, sitä kun oon itselleni sopiva ja se vapauden tunne mitä uskon että siitä seuraa. kun on sellainen olo että voin käyskennellä vaikka alasti kaikki päivät ja se ei ahdista vaan tuntuu hyvältä. 

mulla ei oo koskaan ollu itsetunto-ongelmia mun persoonan kanssa. pidän itteeni aivan yhtä arvokkaana kuin muut ja uskon että merkitsen ja että mun mielipiteet on hyviä.

ainoostaan vartalo on tuottanut tuskaa niin kauan kun vaan muistan.

ekan kerran yritin laihduttaa vitosluokalla, yrityksekshän se jäi kuten kaikki muutkin sitä seuranneet kymmenet yritykset.

laiska luonne ja rakkaus ruokaan tuo haasteita ja oon ees vähän ylpee tästä lähes 10kg pudotuksesta n. 2 kuukaudessa. 

siitä en oo ylpeä etten huomaa minkäänlaista merkittävää eroo entiseen.

vatsamakkarat tuntuu jopa isommilta.

uusivuosi meni ihan kivasti tätä mun paljastusta lukuun ottamatta.

olin kaverilla, join muutaman ja poltin paukut, sekavuustila 100 mutta se meni onneks äkkiä ohi ja pystyin toimiin normaalisti. 

esso- ja subupojat ympärillä ei oo kylläkään vaaraa että nolais itsensä. sekakäyttö vie muistin kaikilta.

mutta tosiaan. 2,6kg välitavotteeseen ja voin jo melkein aistia sen riemun tunteen kun vaa'an luku alkaa vitosella...